Suomitumppu - Tumblr Posts
Pistin tässä hiljattain yrityksen pystyyn..
Teen samaa, mitä ennenkin; kirjotan, tutkin ja osallistun erilaisiin mediatuotantoihin, mutta lisäksi omistan antikvariaatin, jossa kirjojen ohella myydään & vaihdetaan mm. musiikkitallenteita, kortti- ja roolipelejä, koriste-esineitä, sekä paikallisten taiteilijoiden teoksia. Tiskiltä löytyy pientä naposteltavaa, sekä kylmiä ja kuumia juomia. Kalenteriin on suunniteltu workshoppausta, kirjailijavierailuja ja monenlaisia illanistujaisia.
Uutena yrittäjänä ja semi-tuoreena K<3kk<3lalaisena otan mielelläni vastaan vinkkejä tapahtumiin, tuotteita hyllyyn & toimijoita rinnalle. Monta hyvää ideaa on jo odottamassa pandemia-vapaampaa kevättä, mutta lisää mahtuu joukkoon!
Jos siis olet kiinnostunut kirjallisuudesta, gossauksesta/larppaamisesta, musiikista, seurapeleistä, tai vain yleisestä tunnelmoinnista & teen litkimisestä, suuntaa nokka kohti Coffin Storea!
Ruokajonossa kuultua;
"Kuka ei haluis maistaa Smurffin spermaa??"
Vittu
Onnistuin sit paskoo puhelimeni näytön ja telkkarin kaukosäätimen 24 tunnin sisäl
Mä oon tallustellut maapallolla jo 16 vuotta
ja vast tänää mä huomasin, et Disneyn hahmoilla on hampaat...
Mikä voisikaan olla parempi alku maanantaille ja koko viikolle kuin kunnon paniikkikohtauksen saaminen aamulla
Puhelu äidin kanssa
Mun äiti soitti äske mun veljelle (joka on btw 15v, joten se kuulostaa jo aikuiselt miehelt), mut koska veljeni oli vessas nii mä vastasin puhelimeen. Seurasi tällaine keskustelu:
Minä; Moi
Äiti; Moi! Muista sit käyttää koira ulkona.
Minä; Jöö
Äiti; Nii ja muista sit sanoo siskolles, et se sen tietsikka on laturis keittiös.
*hetken järkyttynyt hiljaisuus*
Minä; Äiti.. Sä puhut sun tyttäres kanssa..
*uusi järkyttynyt hiljaisuus*
Äiti; Ei herranjumala. Sori *hobittinen*! En mä tunnistanu sua äänestä! Sano veljelles, et käyttää koiran ulkona ja muista ite ottaa tietsikka keittiöst. Moikka!
Minä; ..moikka
Fiilis ku hilloot iteltäs yhtä pelin tärkeintä korttii
Ihanaa, et mun puhelin kääntää myös ihmisten nimet
Itken ilosta
Ruudussa on kaikki Masterchef Australian kaudet ❤
Kuulin äske jotai nii viatonta, et vielki itkettää
Istuskelin siis käytävällä odottaen tunnin alkua. Vähän matkan pääs must seiso kaks pikkuista ykköstä. He odottivat kokeen alkua. Jännityksensä he purkivat keskustellen:
Eka ykkönen: mul jäi MAOL kotii! Haittaakoha se?
Toka ykkönen: ei se varmaa haittaa, sehä on vaa kirja.
Eka ykkönen: nii enköhä mä pärjää. Ei siin varmaa oo mitää tärkeetä.
Kuultuani keskustelun pudistelin vain päätäni ja totesin, etten näe ekaa ykköstä enää koskaan. Hän ei tule selviämään matikan kokeesta.
"Mulla on tosi iso pää"
~ Rakas pikkuveljeni, kun hän ei saanut paitaa päälleen
Eka filosofian tunti
Odotukset; Mielenkiintoista, ehkä ajatuksen räjäyttävää..?
Todellisuus; Erittäin tylsää, koska opettajani on kuin muumio
Lopputulos; Haluan hypätä ikkunasta ulos
Kaivoin tänää vanhan kunnon pleikka kakkosen kaapin perukoilta. Syynä tähän oli hirmuinen nostalgia, kun muistelin lapsuuden ihania pelihetkiä kyynel silmäkulmassa vilkkuen.
Aloitin sit pelaamaan yhtä lapsuuteni lempipeliä, eli Agentti Hugoa! Voi että nyt olisi hauska ja jännittävä pelihetki! Uskallankohan pelata koko pelin läpi??
Pääsin pelissä siihen kohtaan, missä hahmot puhuvat vaarallisesta aineesta nimeltä natriumkloridi. Kulmani kurtistuivat hämmennyksestä. Ihan kuin olisin kuullut natriumkloridista myös oikeassa elämässä?
Peli oli pakko pysäyttää hetkeksi. Mikä helvetti on natriumkloridi? Onko se jokin ydinjäte? Sitten mieleni kirkastui. Natriumkloridihan on ruokasuola!
Ja heti tämän tajuttuani, totesin (jälleen kerran) olevani idiootti. Samalla musertuivat myös lapsuuden jännittävät hetket Agentti Hugon parissa. Maailmaa ei uhannutkaan ydinjäte, vaan joku perkeleen ruokasuola.
Pitkä tarina lyhyesti; Pelasin Agentti Hugoa ja tajusin, että pelin vaarallisin aine olikin ruokasuola, jolla ei todellakaan pysty tuhoamaan maailmaa.
Pelailin eilen illalla Simssii. Mä pelailen täl hetkel iha vaa tavallisel suvul, eli ei oo mitää haasteit tai muit vastaavii.
Joka tapaukses, päätin uudelleen vaatettaa kaikki rakkaat simini. Kesken vaatetuksen tein huomio. Miksi kaikki simini ovat tuollaisia ihme pallopäitä? Kaikilla hassun pikkuinen leuka, pyöreähköt päät ja vinot mantelimaiset silmät. Miten näistä kaikista on tullut näin ihmeellisen näköisiä, melkein rumia?!
Pohdiskelin tätä hetken ennen kuin iski akuutti jano. Jätin pelin hetkeksi rauhaan ja köpöttelin vessaan (sielt saa kylmempää vettä ku keittiöst). Join vessanhanast onnellisena vettä. Juotuani nostin pääni, jolloin näin vessanpeilistä kuvajaiseni.
Kuvajainen näytti yllättävän tutulta (tietenkin, onhan se mun oma nassukka). Nyt ei kuitenkaan ollut kyse siitä, että tuttuus liittyisi itseeni. Tuttuus liittyi simeihini. Tajusin, että voihan perkele! Mä näytän iha mun simeiltä! Mullakin on hassu pikkuleuka, pyöreähkö pää ja mantelimaiset silmät.
Yhteenveto: ihmettelin simieni outoa ulkonäköä, kunnes tajusin kaikkien näyttävän ihan multa itseltäni.