Mie Sanoisin, Ett Pohtimalla Miss Tilanteissa Sie Tunnet Sit Ikkriisi Ja Kahtelemalla Ajan Kanssa Ymprilleen.

Mie sanoisin, että pohtimalla missä tilanteissa sie tunnet sitä ikäkriisiä ja kahtelemalla ajan kanssa ympärilleen. Ihmiset elää tosi erilaisissa vaiheissa elämäänsä ihan eri ikäisinä. Joo, toki jos tuntee paljon keskiluokkasia cisheteroita, niin voi tulla sellanen olo, että ympärillä ihmiset muodostaa perheitä, valmistuu nopeesti määräajassa, menee naimisiin ja ostaa taloja.

Mut varsinkin jos on esim. trans, niin se spontaanin kokeilullinen, eri elämäntapoja, harrastuksia ja vaikka päivärytmiä kokeileva elämänvaihe, minkä muut on saattanu kokea jo teininä, voi tulla vasta kun on transitioitunut (kirjoitinko tuon oikein).

Aivot kehittyy muistaakseni 21-vuotiaaks. Ihmiset eroaa, muuttaa ammattiaan, uudelleenopiskelee ja vaihtaa paikkakuntaa koko elämänsä ajan. Nekin, joitten elämä tuntuu hirveen vakiintuneelta jo nuoressa iässä, saattaa joutua muuttamaan monia asioita niitten elämässä myöhemmin.

Ja sit ehkä myös se, et miten sie määrittelet sen että siusta tuntuu 16-vuotiaalta? Millanen tää siun 16-vuotias on? Jotkut tylsät ihmiset määrittelee aikuisen tosi oudolla tavalla - näkemys, jota mie ainakaan en yhtään allekirjoita. Pitäis lopettaa konsolipelaaminen, harrastaa korkeintaan jotain tylsää urheilulajia, käydä aikuisten pihajuhlissa ja hankkia perhe ja työ, jossa oot sen 40 vuotta.

Tää näkemys on ensinnäkin tosi haitallinen, koska se ei anna tilaa luovuudelle, leikkimiselle ja ihtensä kehittämiselle. Sen näkemyksen mukaan - joka muuten on TOSI keskiluokkanen, kapitalistinen ja tietyssä määrin aika ableistinen - ihminen jotenkin perfektoitus siinä 27 maissa, kun hän "saavuttaa tämän kaiken". Nää ihmiset on kans tosi ankaria itselleen. Ja usein nekin ihmiset, jotka kyselee hirveesti siun elämästä sukujuhlissa kyselee asioita, koska ne kaipaa nuoruuden "vapautta", jota ne ei koe, että ne vois ite enää toteuttaa - koska sosiaaliset normit ja yhteiskunta.

Mut siis oikeesti. Älkää uskoko tuota. Tehkää, kokeilkaa, harrastakaa. Enemmän se harmittaa, jos ei tee tai kokeile, mitä tekis mieli harrastaa tms. vaan sen takia, että on semmonen olo, ettei tässä iässä enää pitäis.

Legot, konsolipelit, sadut ja mikä tahansa muu, mikä kiinnostaa on ihan valideja harrastuksia, ja monet niistä on ihan hyväks aivoille. Ihan sama, minkä ikäinen ihminen on. Jos se tekeminen ei satuta ketään, miks hemmetissä sitä pitäis hävetä?

Täytän tasan kuukauden päästä 25, mut oon henkisesti yhä 16-vuotias. Pystyykö ikäkriisiä mitenkään helpottamaan muuten kuin kirjoittamalla noloja novelleja joissa on 14-vuotiaita teinejä kännäämässä? Koska tota keinoa käytän ja musta tuntuu silti ihan hirveän vanhalta vaikken oikeasti sitä ole.

Kummitus, Johanna Jasmine

Thank you! I would have been so mad if you fools had said Alistair!

Ran out of tags, but I have to continue working anyway.

Hello, tumblr user. Before you is a tumblr post asking you to name a female fictional character. You have unlimited time to tag a female character, NOT a male one.

Begin.

Jos tää olis ollu tv-sarja, se paha haju olis ollu merkki siitä, että se on joku fakin muotoa muuttava lölliäinen ja sit kaikki olis huutanut sille sarjalle, kun se tyyppi olis päästäny sen sisään.

Ja seuraavana päivänä jehovat yrittää tulla puhumaan ja löytää oven auki.

Vanhempi ihminen pysäytti koiralenkillä silittämään koiraa ja rupes puhumaan ihan taukoomatta miulle ja sit se rupes kyselee et uskonko jumalaan ja olisinko kiinnostunu tulemaan jehovan todistajien kokouksiin ja olin sillee meillä on nyt vähä menoa ettää... mie oon jo päättäny omat uskon suuntani nii en varmaan tule.... Sit se vihdoin lähti

Kertokaa mitä teette jos kohtaatte jotain tällasta kun en meinannu päästä siitä tilanteesta pois, en tienny mitä vittuu sanoo etten ois tyly :'D

Se tunne, kun oot perheen vanhin lapsi ja kasvoit tyttärenä, jouduit viihdyttämään ja vahtimaan nuorempia sisaruksia oman harrastamisen kustannuksella, toimit sanansaattajana nuorempien sisarusten ja vanhempien välillä ja olit 9-vuotiaana henkisesti 30 ihan vaan kuullakses nyt oikeesti kolmekymppisenä, että siun pitäis oppii tekemään kompromisseja, kun oot viimein oppinu asettamaan jotain rajoja sille, miten paljon ihmiset siulta vaatii.

I feel like people forget most trans guys still had to grow up as girls.

We were still forced to be mature early

We were still told to not to take up space

We were still subject to female beauty standards

Our bodies were still treated as inappropriate

We were still pitted against each other

We were still excluded from “male” activities

We were still treated as lesser the boys

Those things don’t evaporate once we transition they’re fucking internalized. I constantly have to remind myself I’m allowed to exist. We don’t stop dealing with misogyny.